Monday, August 10, 2009

Vuokraemäntä

Minä tiesin kyllä, ettei hän ole aivan tasapainossa.

Hänen äitinsä tyhjensi ja siivosi asunnon. Hän teki sen hyvin. Minä tarkastin kaikki paikat. Hän tarjosi minulle huonekasvia. Se näytti hieman nuutuneelta ruukussa. Hassua. Minä ihan muisitin että hänellä oli samantapainen akvaariossa.

Tarjouduin Andersen-nimisen miehen seuraksi sairaalakäynnille. Hän makasi sängyllä silmät auki, mutta ei reagoinut mihinkään. Huone oli niin ankea. Verhot rumat.

Seuraavalla kerralla minä vien hänelle sen huonekasvin. Pitäähän hänellä olla huoneessaan jotain tuttua.

Andersen 3

Menin taas asunnolle, mutta hän ei vastannut mitään. Huusin pitkään ovella. Rikkinäisestä postiluukusta näkyi, että hän makasi liikkumatta eteisessä.

Ambulanssin ja poliisin saapumiseen ei mennyt kuin kaksi minuuttia, oven avaamiseen kaksi lisää.

He sanoivat, että hän on nälkiintynyt, kuivunut, ja jotakin muuta. Katatonisessa tilassa.

Vuokraemäntä tavoitettiin Torontosta, hän kertoi aikovansa palata Suomeen heinäkuun alussa. Siihen on vajaa viikko.

Kesä

Huoneisto on kuuma. Kaikki ikkunat on auki, bussit jyristelevät ohi ja välillä verhot pieksävät läpivedossa seiniä.

On harmaata ja hiljaista. Minun ei tarvitse juuri liikkua. Välillä konttaan kylpyammeen luo ja juon vettä. Muutaman kerran viikossa avaan hanan. Nousen sen seuraksi. En tiedä kuinka kauaksi aikaa.

Kohta en jaksa enää liikkua.

Konttasin peilille, vaikka polvet tuntuivat teräviltä. Näytin ihanalta, kullanväriseltä, helmiäiseltä, jumalattarelta, mutta kun sitten kosketin vahingossa lantiotani. Luut nousivat kahtena terävänä kaarena kuihtuneen vatsan molemmilla puolilla.

Miten se on mahdollista?

Andersen 2

Kävin taas katsomassa häntä, mutta tällä kertaa hän ei avannut edes varmuusketjua. Hän näyttää valtavan hyvältä, täydelliseltä, mutta ei kuuntele mitään, mitä hänelle sanotaan, pälyilee asuntoonsa ja pureskelee hiustupsun latvaa kuin teini-ikäinen.

Ehkä hänellä on sittenkin joku siellä.