Kevät

Kevät liikkuu välillä ikkunoiden takana kalpeana, aavistuksenomaisena, mutta todellisena. Todellisena verrattuna mihin? Minun todellisuuteni on tämän asunnon vihreässä yksinäisyydessä. Muuten en osaa sitä ilmaista, en tiedä, mitä se on.

Olen löytänyt jonkinlaisen rutiinin, ja opetellut hyväksymään sen, vaikka se luultavasti onkin hyvin poikkeavaa. Onko kenelläkään muulla tällaista? Ja miksi minä? Tai miksi ei. Olen usein lähellä olotilaa, jota kutsutaan onneksi. Bliss. En ainakaan haluaisi muuttaa mitään. Vaikka tämä kaikki onkin erikoista, pelottavaa ja ehkä kieroutunutta, tuntuu sen menettäminen vielä kauheammalta. Ilman sitä, en olisi mitään, olisin tyhjä puurtaja, keskinkertaisuuksien kanssa kamppaileva mitättömyys.

Mutta mitä se on?

Vihreä yksinäisyys. Herään ja keitän kahvia. Syön ja teen töitä. Käyn asioilla. Ostan divarista levyn tai kirjan. Täydennän paksujen, valkoisten kynttilöiden varastoa.

Palaan kotiin, teen päivällisen. Sitten teen taas vähän töitä, kunnes vihreä yksinäisyys käy niin tiheäksi, etten voi enää keskittyä.

Lasken vettä kylpyammeeseen. Joskus nostan kasvin veteen kanssani. Usein se tulee itse. Se saapuu paikalle kuin hehkuva purjelaiva, sen lonkerot piiskaavat näkymättömässä tuulessa, se täyttää kaiken. Hetken päästä vihreä sykkivä valo on täynnä kullanvärisiä pilkkuja, jotka vaeltavat seinillä kuin erakkoravut, merivuokot, pienet, värikkäät kalat. Kasvi on ympärilläni kuin kehto. On lämmintä, vielä tuntienkin päästä. Sitten, kun nousen voipuneena, ihoni on täynnä soikeita, punertavia jälkiä, pehmeä aloeiho, pehmeät aloehiukset. Kääriydyn pyyhkeeseen ja pääsen vaivoin vuoteeseeni. Nukun raskaasti, en herää kesken unien. Aamulla olen täynnä energiaa. Seison auringon kiilamaisessa valossa ja katselen itseäni peilistä. Ihoni on kuin helmiäistä ja hiukseni valuvat hartioille liukkaina ja kiiltävinä. Nainen peilissä on onnellinen, hoidettu ja terve. Hänellä on ehjät, vaaleanpunaiset kynnet ja paksut, pehmeät huulet.

Hän näyttää rakastuneelta.

Mutta kuka hän on, ja minne se turhautunut, köyhä ja yksinäinen nainen on mennyt?