- 11 -
Yhdestoista kuukausi pimenee ympärilläni. Musteensiniset ja villanharmaat päivät liukenevat yöhön. Valo tuikahtaa ja himmenee yhä heikommalla sykkeellä.
Andersen soitti kahdesti ja pahoiteli viimeistä. Hän kuulosti puhelimessa entiseltä itseltään, ja se oli jotenkin helpottavaa ja turvallista. Au, puhun Andersenista kuin perinneruoasta. Luulinkin jo, että välimme tai välittömyytemme olisi ennallaan, mtta kun hän eilen piipahti ovella, hän muistutti taas malariapotilasta, vilkuili asuntoon ja hikoili. Tällä kertaa hän ei edes tullut sisälle saakka, tyrkkäsi vain käteeni uusimman kirjallisuuslehtensä numeron, soperteli jotain vuodenvaihteeseen liittyvää ja ryntäsi porttikäytävään pahoinvoivan näköisenä.
En voinut välttyä ajatukselta, että hän otti lehden mukaan alibiksi: jos hän joutuu pakenemaan, hän voi jättää lehden ja uskotella myöhemmin sekä itselleen että minulle tulleensa vain toimittamaan uusinta numeroa. Ystävällisenä eleenä.
Andersen, kerro minulle, minne välillämme palaunut liekinkuuma kiima on kadonnut? Milloin aloin katsomaa sinua parsinneulasilmillä sen sijaan, että olisimme heittäytyneet toisiimme kuin tuttuun veteen ja olleet vain aisteja, vain suita, vain ihoja?
Mikä on muuttunut?
Andersen soitti kahdesti ja pahoiteli viimeistä. Hän kuulosti puhelimessa entiseltä itseltään, ja se oli jotenkin helpottavaa ja turvallista. Au, puhun Andersenista kuin perinneruoasta. Luulinkin jo, että välimme tai välittömyytemme olisi ennallaan, mtta kun hän eilen piipahti ovella, hän muistutti taas malariapotilasta, vilkuili asuntoon ja hikoili. Tällä kertaa hän ei edes tullut sisälle saakka, tyrkkäsi vain käteeni uusimman kirjallisuuslehtensä numeron, soperteli jotain vuodenvaihteeseen liittyvää ja ryntäsi porttikäytävään pahoinvoivan näköisenä.
En voinut välttyä ajatukselta, että hän otti lehden mukaan alibiksi: jos hän joutuu pakenemaan, hän voi jättää lehden ja uskotella myöhemmin sekä itselleen että minulle tulleensa vain toimittamaan uusinta numeroa. Ystävällisenä eleenä.
Andersen, kerro minulle, minne välillämme palaunut liekinkuuma kiima on kadonnut? Milloin aloin katsomaa sinua parsinneulasilmillä sen sijaan, että olisimme heittäytyneet toisiimme kuin tuttuun veteen ja olleet vain aisteja, vain suita, vain ihoja?
Mikä on muuttunut?
posted by Jenni at 12:41 AM
2 Comments:
Hieno tuo "heittäytyneet toisiimme kuin tuttuun veteen". Väristää.
Kivaa, että väristi:)
Post a Comment
<< Home