14.11.

Kahvia ei ole enää, mutta kuten oikein muistin, yhdessä peltipurkissa on teetä. Puoli kiloa, hyvää laatua. Kasvi kelluu salattikulhossa ja näyttää vedestä turpealta, läpikuultavalta, melkein hehkuvalta. Se tuoksuu muuten miedosti jasmiinille. Enkä vieläkään tiedä, mitä lajia se on. Lehtiensä puolesta se voisi olla jonkinlainen mehikasvi. Mehikasvina sen ei pitäisi näyttää noin tyytyväiseltä ja nautiskelevalta vedessä. Luulisin. Sillä on muuten melkoiset juuret: kylpiessään sen juuristo näyttää ylösalaisin käännetyltä merivuokolta.

Tänään saat multaa. Yhden toimeksiannon palkkion pitäisi olla tililläni. Ei saa unohtaa, että lehti-ilmotus oli lelupoika Andersenin idea: minun täytyy ostaa hänellekin jotain hyvää (multaa?). Toimeksiantojeni perusteella juuri kenelläkään ei ole aikaa paneutua mihinkään, ei varsinkaan muodollisuuksiin, virallisiin puhutteluihin, rakenteisiin... He eivät edes tiedä, että jokin heidän käyttöjärjestelmänsä ohjelmista luultavasti sisältäisi valmiita asiakirjamalleja: sen sijaan he postittavat risaisia paperinippuja tai muurahaisten vallankumoukselta näyttäviä tiedostojaan minulle. "Hyvä herra, tiesittekö, että asiakirjamalleista ja kirjeistä on tehty myös kirjoja, joita voi vaikkapa lainata kirjastosta?" [Viimeinen virke sanotaan kuuluvalla äänellä, kuin vähä-älyiselle.]

Mutta enhän minä sellaisia sano. Minä ansaitsen ihmisten laiskuudella ja keskittymiskyvyn puutteella - ja millaisessa kunnossa editoitavat tekstit tulevatkaan minulle! Kömpelöinä, raajarikkoina, epätasapainoisina eteenpäin keikkuen. Täynnä saarnamiesmäistä sinä-passiivia, jonkin muotisairauden läiskittämänä... Joskus toivoisin, että saisin eteeni jotakin eleganttia, puolivalmista, mutta hyvällä maulla tehtyä. Voisin keskustella toimeksiantajan kanssa tekstin nyansseista, layoutista, sen sijaan että joku Dressmannin pukuun sonnustautunut luolamies paljastaa tyhmyytensä kertomalla, ettei hän muista, mitä lähdettä käytti tehdessään myyntiesitystään (amerikkalaiset tutkimukset osoittavat jne.) Voi Jeesuksen äiti sentään.

Kaikki ihastuttava, ylimielinen, diletantti halveksuntani ja tuhahtelu menee aivan hukkaan täällä köyhyydessä ja yksinäisyydessä. Vain kasvi näkee, kuinka dramaattisesti osaan pyöritellä silmiäni. Uskon, että sillä on enemmän huumorintajua kuin esimerkiksi Andersenilla.

-----

(myöh. päivällä)

Ja hei! Olen sitä paitsi halpa!

Ja ennen kaikkea, olen niin saatanan hyvä.

Au, hörpääsin polttavan kuumaa teetä ja pärskin sitä pitkin pöytää. Ja kasvin lehdille. Anteeksi, anteeksi, anteeksi, anteeksi. Missä helvetissä on keittiöpyyhe?