13.11.
Tutkielma on palautettu juhlallisesti kolmena kappaleena. Löysin kaksi ruskeaa kansiota "ota tästä" -korista laitoksen ulkopuolelta ja käytin niitä. Kolmas, sidottava kappale on kirjekuoressa.
Ruskeita kansioita ei tehdä enää.
Kotiin palattuani minua alkoi ahdistaa. Kiertelin asunnossa, mutta en keksinyt, mikä on pielessä. Ihan kuin jokin vaate olisi ollut nurin päällä. Juhlin tutkielman palauttamista juomalla pari vahvaa viskikaakaota, mutta oloni ei parantunut. Päinvastoin. Hikoilin ja purin kynsiäni ja vihasin elämääni.
Yöllä herästin hätkähdykseen (se on muuten inhottavaa, ihan kuin säikytettäisiin kunnolla). Oloni oli kuin alkavan migreenikohtauksen alla: niska tuntui jäykältä ja hartiat puutuneilta, näkökenttä oli laidoiltaan rutussa, väreili ja sykki. En nähnyt valonkatkaisijaa ja kuljin seiniä myöten keittiöön. Astuin melkein kasvin päälle, se oli pudonnut pöydältä.
Juuret olivat täyttäneet saviruukun, joka oli lopulta haljennut, ja kasvi oli pudonnut. Multaa lattialla oli kovin vähän, ja sekin oli laihaa ja kuivaa. Nostin kasvin salaattikulhoon ja laskin sen päälle vettä, se näyttää ihan hyvältä: muutama makkaramainen lehti oli irronnut, siinä kaikki. Heräsinko siihen ääneen? Saviruukun halkeamisesta ei varmaankan kuulu napsahdusta kummempi ääni. Toisaalta palat olivat huoneen vastakkaisilla laidoilla.
No joo, keittokomero on kyllä aika pieni.
Kun menin nukkumaan, huomasin, että päänsärky oli katoamassa ja oloni oli paljon selkeämpi ja levollisempi. Ehkä migreenin oireet johtuivat jännityksen laukeamisesta. Olen punnertanut akateemista lopputyötä yli vuoden. Kai se jätti jälkeensä jonkinlaisen tyhjiön. Post coitum jne, ha ha. Siitä tulikin mieleen, että Andersenilta tuli viesti. Hän on tulossa huomenna paikkakunnalle ja haluaa tulla tervehtimään.
Paskat tervehtimisestä, naida se haluaa. Miksei sitäkään voi kysyä suoraan: "Saanko piipahtaa ja panna teitä, kaunis neiti?" Ehkä se olisi kuitenkin aika ahdistavaa, kosiskelurituaalit ovat sinänsä miellyttäviä.
Nyt nukkumaan. Väsymyksestä tämä kaikki johtuu. Kasviparka, olikohan sillä hirveän tukalaa siinä ahtaassa ruukussa...
Ruskeita kansioita ei tehdä enää.
Kotiin palattuani minua alkoi ahdistaa. Kiertelin asunnossa, mutta en keksinyt, mikä on pielessä. Ihan kuin jokin vaate olisi ollut nurin päällä. Juhlin tutkielman palauttamista juomalla pari vahvaa viskikaakaota, mutta oloni ei parantunut. Päinvastoin. Hikoilin ja purin kynsiäni ja vihasin elämääni.
Yöllä herästin hätkähdykseen (se on muuten inhottavaa, ihan kuin säikytettäisiin kunnolla). Oloni oli kuin alkavan migreenikohtauksen alla: niska tuntui jäykältä ja hartiat puutuneilta, näkökenttä oli laidoiltaan rutussa, väreili ja sykki. En nähnyt valonkatkaisijaa ja kuljin seiniä myöten keittiöön. Astuin melkein kasvin päälle, se oli pudonnut pöydältä.
Juuret olivat täyttäneet saviruukun, joka oli lopulta haljennut, ja kasvi oli pudonnut. Multaa lattialla oli kovin vähän, ja sekin oli laihaa ja kuivaa. Nostin kasvin salaattikulhoon ja laskin sen päälle vettä, se näyttää ihan hyvältä: muutama makkaramainen lehti oli irronnut, siinä kaikki. Heräsinko siihen ääneen? Saviruukun halkeamisesta ei varmaankan kuulu napsahdusta kummempi ääni. Toisaalta palat olivat huoneen vastakkaisilla laidoilla.
No joo, keittokomero on kyllä aika pieni.
Kun menin nukkumaan, huomasin, että päänsärky oli katoamassa ja oloni oli paljon selkeämpi ja levollisempi. Ehkä migreenin oireet johtuivat jännityksen laukeamisesta. Olen punnertanut akateemista lopputyötä yli vuoden. Kai se jätti jälkeensä jonkinlaisen tyhjiön. Post coitum jne, ha ha. Siitä tulikin mieleen, että Andersenilta tuli viesti. Hän on tulossa huomenna paikkakunnalle ja haluaa tulla tervehtimään.
Paskat tervehtimisestä, naida se haluaa. Miksei sitäkään voi kysyä suoraan: "Saanko piipahtaa ja panna teitä, kaunis neiti?" Ehkä se olisi kuitenkin aika ahdistavaa, kosiskelurituaalit ovat sinänsä miellyttäviä.
Nyt nukkumaan. Väsymyksestä tämä kaikki johtuu. Kasviparka, olikohan sillä hirveän tukalaa siinä ahtaassa ruukussa...
posted by Jenni at 11:10 PM
2 Comments:
Nyt vasta luin kaikki kome tähänastista postausta. Jännittävä tarina, oikein odotan jatkoa. Andersen tuli kyllä vähän puun takaa, en olisi kaivannut vielä tässä vaiheessa lisää henkilöhahmoja.
Andersenin ilmestymistä olisi voinut kyllä kieltämättä viivyttää. Toisaalta hän on ollut päähenkilön kuvioissa jo kauemmin (viitaten jonkinlaiseen seksisuhteeseen), joten ajattelin, että kun lukijat joka tapuksessa hyppäävät tarinan kyytiin keskeltä, niin Andersenkin saa ilmestyä heti, kun "tarve vaatii"...
Post a Comment
<< Home